Luen Johanneksen salaista kirjaa (setiläisen gnostilaisuuden tekstejä).

Kirjan alkupuolella selitetään, miten jumaluuden ilmenemismuodot (äiti, Kristus, järki jne.) syntyivät. Selitys on tavallaan tuttua monista jumalten synty -myyteistä, mutta luvun viimeinen rivi pysäytti.

Ei siinä mitään kovin ihmeellistä ole. Se menee näin:

Kaikki nämä ovat syntyneet hiljaisuudessa.

Ei Koraanin ja Raamatun pasuunoita, taivaan repeämistä ja enkelillistä hurmosta.

Hiljaisuudessa.

Pelkään, että me rationaalis-kristillisen kulttuurin lapsoset kadotimme jotakin hyvin tärkeää, kun viimeiset gnostilaiset kirjoitukset hautautuivat aavikon hiekkaan.

Hiljaista kesää.